pastel pink cardigan

ja kyllä, tatuointi on feikki

hannibal the cannibal

Lempikirjani kautta aikojen: Thomas Harris - Hannibal

Olenko koskaan kertonut, kuinka haluaisin olla kuin Hannibal Lecter? En edes tiedä miksi. Haluaisin vain "raaka" ja "tunteeton" tai ainakin näyttää siltä. Haluaisin puhua viisaasti ja salakavalasti. Haluasin olla psykologi. Halauaisin tappaa, en ehkä syödä, mutta tappaa. Tuntea sen kun toisesta ihmisestä lähtee henki. Eikö olekkin järjetöntä? Olenko ihan normaali? Vai ihan hullu? Mutta kaiken kaikkiaan haluaisin olla niin viisas kuin Lecter. Hän on niin viisas ja aina askeleen edellä. Nyt kuuntelen Hannibal Soundtrack ja taidan olla rakastunut. Tämä on varsinkin ihana!

prinsessoja ja hulluja

Olen väsynyt tieltä väistymään. Haluan kerrankin olla minä. En pyytelisi anteeksi tekojani tai että tekisin asioita vain siksi että joku muu olisi onnellinen. Kyllähän minäkin saan olla onnellinen? Onnelisuus on vain vaikeaa, varsinkin hulluna. Tai ehkä hullut ovatkin kaikista onnellisempia ihmisiä? Ehkä sittenkin olen onnellinen? Ota mut syliin, pitele, mut älä omista. 

Oon oppinu käyttämään tuollaisia söpöjä "saparoita". Hiuskriisi on päällä. Tekisi mieli pitää pinkki, mutta samalla sisäinen gingerini haluaa päästä esille. Hankalaa.

Taidan olla rakastunut.

"mut kirjoitan susta lauluja vielä 2080-luvulla"

Oon nyt kuunnellu sannin 2080-luvulla kappaletta varmaan kymmenettä kertaa peräkanaa. Ja se on ihana. Innostuin maalaamaan. Mitään täysin omaa en oo vielä keksiny, lähinnä otan muiden omia ja "muokkaan" niitä omanlaisiksi.

Haluaisin oikeasti maalata. Toteuttaa itseäni, mutta se on vaikeaa kun lahjat maalaamiseen puuttuu. Olen kyllä kuullut, että: "Jokainen osaa maalata/piirtää/laulaa/tanssia omalla tavallaan" En usko sitä. Sehän tarkoittaa, että jokainen olisi hyvä. Mutta kun minä en ole hyvä misään.

Olen ehkä rakastunut ihastunut.

Rakkaus on vahva sana ja vahva tunne. En varmaan tule koskaan tuntemaan sellaista tunnetta. Älä ihmettele, rakastan kylllä lähipiiriäni, mutta siitä jos pitäisi jotakuta "rakastaa" tuntuu mahdottomalta. Joten päädyn olemaan vain ihastunut.

Sinä ja hän, sen ymmärrän.

Hannibal, Hannibal Lecter.

Tohtori Lecter. Hannibal Kannibal

Will Graham.

Toivottavasti tästä maalauksesta tulee jotain.

vanhat 2015

never thought that I could be, I could be happy, happy

en osaa olla onnellinen. en anna itselleni lupaa olla onnelline.

miksi?

ehkä siksi, koska jos olisin onnellinen yksi "minuus" katoaisi.

tällä "minuudella" tarkoitan siis masennustani.

mutta ehkä tänä päivänä antaisin luvan itselleni olla onnellinen.

minulla on

ystävät,

perhe,

hän,

ja

he.

ehkä nyt voisin antaa itselleni luvan olla onnellinen.

tähän auttaa van yksi laulu

Marina and The Diamonds - Happy

Couldn't relax, couldn't sit back
And let the sunlight in my lap
I sang a hymn to bring me peace
And then it came, a melody

plants are beautiful

toivon yleensä monia asioita. 

joko ne ovat suuria tai pieniä asioita, niin kuin nämä:

"olisin kaunis"

"olisin laiha"

"osaisin kirjoittaa"

"osaisin rustailla runoja"

mutta koskaan en ole toivonut

"olisinpa onnellinen"

kasvit ovat kauniita, vaikka en niitä osaakkaan hoitaa. niitä on kiva katsella. aina vähän väilä, joskus ei ole aikaa.