''haluaisin kirjoittaa kirjan, jossa nuori mies laulaa bändissä (ja bändin kappaleet kertovat kuolemasta, obvious). pian niiden pienelle keikalle jonnekkin baariin tulee nuori nainen, johon mies ihastuu heti. mies koittaa lähestyä naista, mutta saa selville että nainen ei puhu. hän ymmärtää kyllä kaiken kuulemansa, mutta ei puhu. anyway mies rakastuu naiseen. laulut eivät enää kerro kuolemasta vaan rakkaudesta, mistä taas muut bändin jäsenet eivät tykkää ja potkivat miehen pois. nyt miehellä on vain nainen, joka ei suostu puhumaan.''
''tänään tunnen itseni kauniiksi''
Olen pitänyt nyt neljä päivää putkeen hiuksia ylhäällä. Tänään pidin punaista huulipunaa koulussa. Ja mekkoa, mutta se nyt ei ole uutta. Nuo lainaukset on mun ihanasta moleskine vihosta jonne kirjotan koulun aikana. Olisi ihanaa/kamalaa olla kirjailija. Kuuntelin tänään pitkästä aikaa kunnolla musiikkia. //Löysin Adam Lambertin uudestaan// Ei ole taaskaan mitään fiksua sanottavaa.
bussimatkalla Ähtäristä keksin/tajusin ihanan/parhaan comebackin jos joku vittuilee sulle että sulla ei oo vaikeeta, mutta unohdin sen kun aloin kirjoittamaan, vituttaa.
tuossa vielä koululaukun sisältöä
sori webcam kuvista
sori.